Lauantai (päivä 52)

Klo 10.30: Ruispalaviipale, jossa kinkkua, juustoa, tomaattia, ja kaksi kananmunaa
Klo 14.30: Jauhelihapyitä & salaattia
Klo 18.00: Purkki maitorahkaa & ananasmurskaa
Klo 20.50: Neljä lasia punaviiniä, kaksi Light Perry -siideriä (yök)
Klo 23.30: Purkki raejuustoa

Perjantai (päivä 53)

Klo 08.10: Ruispalaviipale, jossa kinkkua, juustoa, tomaattia, ja kaksi kananmunaa
Klo 11.00: Muutama viipale melonia & persikkaa
Klo 12.45: Kanasalaattia
Klo 17.45: Treenin jälkeen palautusjuoma (20g HH + 40g P)
Klo 20.50: Jauhelihapyitä, avokado-tomaatti -salaattia

Lankeamisen ihanuus

Tällaisessa projektissa on vain ajan kysymys milloin putki katkeaa. Olipa kyseessä sitten laihdutus, liikkuminen tai mikä tahansa elintottumuksiin puuttuva ajanjakso, siihen useimmiten mahtuu Se Kohta, Jolloin Ratkesin. Tai useita sellaisia. Kuten minulla eilen, ja minimaalisesti edellisenä iltana.

Työni hektisyydestä (eli huonosta henkilökohtaisesta suunnittelusta) johtuen sotkin syömisrytmini tiistaina täydellisesti, ja eilen puolestaan oli pitkään suunniteltu illallinen. Molemmissa kävi sinänsä hyvin, etten edelleenkään syönyt mitään sinänsä kiellettyä tai ratkennut polttamaan - jälkimmäistä en kertaakaan edes ajatellut. Mutta esimerkiksi eilen söin määrällisesti paljon enemmän kuin mitä tarvitsin: karppaamisesta ei painon suhteen ole kauheasti iloa, mikäli yksinkertaisesti syö liikaa.

Lankeamisessa, siis siinä väistämättömässä sellaisessa, keskeistä ei ole sen hysteerinen välttely. Väistämättä eteen tulee tilanne - joko dieetin aikana tai sen jälkeen - jolloin valintoja on tehtävä: syönkö nyt tämän vai istunko kuivin suin, pidänkö hauskaa tämän kerran vai pysynkö tiukkana.

Painonvartijoiden täti tiivisti asian kerran näin: jos edessäsi on pizza josta olet haaveillut viisi kuukautta, niin yritä syödä siitä vain hivenen, ja syö sekin hitaasti nautiskellen. Jos se ei onnistu, kuten todennäköisesti käy, niin syö koko hoito ja nauti joka sekunnista. Ja päätä samalla, että jatkat ruokavaliotasi aivan kuten aiemminkin, kunhan pizza on syöty.

Sitkeydestä ja tilanteesta riippuen lankeaminen voi tarkoittaa koko homman romuttumista. On vähän surkea olo siitä mitä tulikaan tehtyä, ja sitten jatketaan samaa putkea kun koetaan homman lähteneen käsistä. Sitten, vaikka syömisen ollessa kyseessä, istutaan loppujen lopuksi sohvalla ja mietitään, että pizzasta lähdettiin oluen kautta suklaalevyyn. Siitä se katastrofi lähti. Huomenna burgeria kun tämä nyt meni tähän.

Parhaimmillaan lankeaminen on hieno osoitus siitä, että pystyy poikkeamaan totutusta ja palaamaan jäljille ilman suurempia ongelmia. Kuten eräs fitness-ihminen totesi kesällä karkkipussien ääressä, "Kaikki aina kysyy mitä mä syön ja voinko syödä sitä ja tätä. Mähän voin syödä mitä vain, juuri siksi että käyn monta kertaa viikossa salilla."

Torstai (päivä 54)

Klo 07.30: Real-viipale, jossa kinkkuviipale, juustoa, tomaattia, ja kaksi kananmunaa
Klo 11.30: Puoli purkkia maitorahkaa, puoli purkkia ananasta
Klo 12.30: Tom Yum -keitto
Klo 15.00: Puoli purkkia maitorahkaa, puoli purkkia ananasta
Klo 20.50: Kanan rintafilee, salaattia

Yksi tytöistä

Viittasin aiemmin siihen, että lauantain ryhmäliikunta herätti muitakin ajatuksia. Ne liittyvät ryhmädynamiikkaan, ja miehenä olemiseen naisvaltaisessa ympäristössä.

Aihepiiri vaatii tässä hieman pohjustusta. Sen lisäksi, että olen käynyt Painonvartijoissa olen myös viettänyt yhden kaksiviikkoisen Tanssiopiston Pilates-tiiviskurssilla, niin ikään ainoana miehenä. Olen melko ennakkoluuloton persoona, mitä kaikille avoimiin asioihin tulee. Ja olen monta kertaa törmännyt samaan hassuun ilmiöön.

Samalla tavoin kuin miesporukoilla on joskus taipumus muuttaa käyttäytymismalliaan naisten tullessa mukaan tilanteeseen, naisvaltaiset ryhmät muuttuvat miehen tullessa tilanteeseen. Puheensorina saattaa katketa. Silmäyksiä luodaan. Onko toi tullut tänne liikkumaan vai tölläämään. Nyt se katsoo mua.

Meissä on jotakin periaatteellista, mitä tulee ryhmäkäyttäytymiseen. Selkeästi heterogeeniset ryhmät ovat helpoimpia useimmille, mutta homogeenisyys tuo nopeasti lieveilmiöitä mukanaan. Varotaan, ihmetellään ja ollaan eksklusiivisia. Niissä ryhmissä paikka pitää useimmiten lunastaa. Liikunnan suhteen tämä on minusta kuitenkin hieman hassua. Jos lähden jonnekin liikkumaan, lähden sinne vain liikkumisen vuoksi ja uskoisin, että tämä pätee lähes kaikkiin.

Seksistisyyden riski tässä on iso. Jokainen aiheesta puhuva saattaa äkikseltään olla itse se tuijottelija, ryhmädynamiikkaan puuttuva tai sen noteeraava saattaa itse olla suurin ongelman aiheuttaja.

En halua päätyä kirjoittamaan seksistisesti aiheesta, joka ei sitä ole. Pikemminkin uskon, että asiassa on paljon peribiologista, ihan joka suuntaan. Kun kevään uintikurssilla läsnä oli pelkkiä miehiä, kaikki uivat paljon kovempaa kuin mitä jaksoivat. Kun kuntosalille tulee yksikin nainen, joku alkaa aina pullistelemaan vähän enemmän peilin edessä. Helppoon ventovieraiden sekaporukkaan tarvitaan hieman aikaa.

Keskiviikko (päivä 55)

Klo 07.30: Real-viipale, jossa kinkkuviipale, juustoa, tomaattia, ja kaksi kananmunaa
Klo 11.30: Puoli purkkia maitorahkaa, puoli purkkia ananasta
Klo 12.30: Salaattia, jossa melonia, omenaa ja mozzarellajuustoa
Klo 15.30: Puoli purkkia maitorahkaa, puoli purkkia ananasta
Klo 17.00: Törkeän hyvä illallinen, jossa alkuun vihreä salaatti, pääruuaksi pihvi, papuja, maltillisesti pekonia ja grilattuja kasviksia. Höysteeksi kävi lasi kuohuviiniä, kaksi lasia punaviiniä ja kaksi calvadosta.

Tiistai (päivä 56)

Klo 07.50: Real-viipale, jossa kinkkuviipale, juustoa, tomaattia, ja kaksi kananmunaa
Klo 11.30: Salaatti, jossa tomaattia, maissia, oliiveja & riisiä
Klo 17.15: Salaatti, jossa tomaattia, kurkkua, kanaa ja raejuustoa
Klo 18.40: Vadelmia, jäätelöä
Klo 22.00: Jauhelihakeittoa

Maanantai (päivä 57)

Klo 08.10: Real-viipale, jossa kinkkuviipale, juustoa, tomaattia, ja kaksi kananmunaa
Klo 12.00: Tandoorikanasalaatti
Klo 15.10: Purkki maitorahkaa (0,2%), purkki ananasmurskaa
Klo 18.20: Palautusjuoma treenin jälkeen (20g HH + 40g P)
Klo 19.50: Smoothie, jossa maustamatonta jogurttia, mansikoita, raejuustoa, maitorahkaa & vähän leseitä

Ohjattua oleskelua

Vein edellisen illan kiusaaman (ensin tunnin treeni ja sitten kaksi tuntia remonttitarpeiden roudaamista kapeassa portaikossa, yltä päältä hiessä) itseni lauantaiaamuna uimaan ja muutamaa tuntia myöhemmin ohjatulle venyttelytunnille suurehkoon kuntosalikeskukseen. Viikon aktiivisuuden jälkeen ajatus pitkästä ja huolellisesta venyttelystä tuntui vähintäänkin hyvältä.

Ohjaaja käveli sisään, aloitti tunnin itsestäänselvyytenä ja eteni melkolailla selittämättä lihasryhmästä ja asennosta toiseen. Taustalla soi rauhoittavaksi tarkoitettu musiikki, ja ohjaaja lateli ohjeita verkkaiseen tahtiin. Jotkut venytyksistä tuntuivat jumalaisilta, jotkut eivät osuneet kohdalleen joko huonosti venyvän kehoni tai puutteellisen rutiinini vuoksi. En jäänyt pohtimaan niinkään tunnin vetäjän ammattitaitoa kuin kahta asiaa, joista toisesta kirjoitan tuonnempana.

Tuntui siltä, että tunnin suurin anti oli samassa tilassa oleminen ja asioiden suorittaminen ohjatusti. Mitään yksittäistä korjausta kenenkään venytyksiin ei tehty, vaan homma eteni rutiinilla eteenpäin aikataulun puitteissa. Yhdessä tekeminen rajautui samassa tilassa olemiseen, kukaan ei puhunut keskenään. Koska tilassa oli muitakin, ei tunne tekevänsä asioita yksin. Toiminee monille. Sali oli iso, ja läsnä oli lähes 50 ihmistä.

Voin helposti uskoa, että pitkän päivän jälkeen ohjattu teeperästä-tunti rankkaa jotakin voi olla juuri oikea ratkaisu monelle. Itse kuulun siihen ryhmään, jolle vedetty liikunta edustaa enemmän sen oppimista miten asian voi tehdä itsekseen. Se toimii vaikkapa venyttelyyn.

Niin hyvältä kuin itse venyttely tuntuikin, ympäristö ja tilanne teki siitä minulle hetkittäin turhauttavan kokemuksen. Halusin olla mieluummin yksin matolla, venyttämässä niitä kohtia jotka sitä tarvitsevat ja joita on rasitettu. Ja tietenkin suurin ajattelun virhe ilmenee tässä, sillä juuri puutteellisen osaamisen takia venyttely jää usein liian pintapuoliseksi. Rutiinin puuttuessa unohtaa venytellä tasaisesti ja riittävän pitkään, ja lopputuloksena ihmettelee kipeytyviä kohtia ja huonoa liikkuvuuttaan.

Tunti oli hyvä aktivointi asioihin, jotka muistan joten kuten menneisyydestäni, ja osittainen tarkennus kevään aikana parantuneisiin perusvenytyksiin. Silti, tunnin ilmapiiri jätti ainakin minut hieman pettyneeksi. Kenties olen henkilökohtaisen ohjauksen pilaama monin tavoin, mutta osittaisen tehottomuutensa lisäksi tunti oli myös kallis. Jäsenenä pääsisit halvemmalla.

Sunnuntai (päivä 58)

Klo 11.10: Kaksi palaa ruisvuokaleipää, kalkkunaa, juustoa, tomaattia, kurkkua ja kaksi kananmunaa
Klo 14.20: Valkosipulikanaa (kanaa, valkosipulia, juustoraastetta, paprikaa, purjoa, smetanaa) ja vihreää salaattia jossa pähkinöitä & hieman vuohenjuustoa
Klo 16.10: 35g maapähkinöitä kuorineen
Klo 19.05: Grillattua porsaanlihaa (n. 50g), 1 tl erittäin hämärää kastiketta, 3dl kanakookoskeittoa
Klo 22.50: Purkki maitorahkaa (0,2%), purkki ananasmurskaa, kanelia