Tällaisessa projektissa on vain ajan kysymys milloin putki katkeaa. Olipa kyseessä sitten laihdutus, liikkuminen tai mikä tahansa elintottumuksiin puuttuva ajanjakso, siihen useimmiten mahtuu Se Kohta, Jolloin Ratkesin. Tai useita sellaisia. Kuten minulla eilen, ja minimaalisesti edellisenä iltana.
Työni hektisyydestä (eli huonosta henkilökohtaisesta suunnittelusta) johtuen sotkin syömisrytmini tiistaina täydellisesti, ja eilen puolestaan oli pitkään suunniteltu illallinen. Molemmissa kävi sinänsä hyvin, etten edelleenkään syönyt mitään sinänsä kiellettyä tai ratkennut polttamaan - jälkimmäistä en kertaakaan edes ajatellut. Mutta esimerkiksi eilen söin määrällisesti paljon enemmän kuin mitä tarvitsin: karppaamisesta ei painon suhteen ole kauheasti iloa, mikäli yksinkertaisesti syö liikaa.
Lankeamisessa, siis siinä väistämättömässä sellaisessa, keskeistä ei ole sen hysteerinen välttely. Väistämättä eteen tulee tilanne - joko dieetin aikana tai sen jälkeen - jolloin valintoja on tehtävä: syönkö nyt tämän vai istunko kuivin suin, pidänkö hauskaa tämän kerran vai pysynkö tiukkana.
Painonvartijoiden täti tiivisti asian kerran näin: jos edessäsi on pizza josta olet haaveillut viisi kuukautta, niin yritä syödä siitä vain hivenen, ja syö sekin hitaasti nautiskellen. Jos se ei onnistu, kuten todennäköisesti käy, niin syö koko hoito ja nauti joka sekunnista. Ja päätä samalla, että jatkat ruokavaliotasi aivan kuten aiemminkin, kunhan pizza on syöty.
Sitkeydestä ja tilanteesta riippuen lankeaminen voi tarkoittaa koko homman romuttumista. On vähän surkea olo siitä mitä tulikaan tehtyä, ja sitten jatketaan samaa putkea kun koetaan homman lähteneen käsistä. Sitten, vaikka syömisen ollessa kyseessä, istutaan loppujen lopuksi sohvalla ja mietitään, että pizzasta lähdettiin oluen kautta suklaalevyyn. Siitä se katastrofi lähti. Huomenna burgeria kun tämä nyt meni tähän.
Parhaimmillaan lankeaminen on hieno osoitus siitä, että pystyy poikkeamaan totutusta ja palaamaan jäljille ilman suurempia ongelmia. Kuten eräs fitness-ihminen totesi kesällä karkkipussien ääressä, "Kaikki aina kysyy mitä mä syön ja voinko syödä sitä ja tätä. Mähän voin syödä mitä vain, juuri siksi että käyn monta kertaa viikossa salilla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti