On totta, että liikkumisen ja itsestä huolehtimisen tapoja on monta. Yhtä totta on, että jokaisessa niissä on omat puolensa, ja että jokaiselle lajille ja tavalle löytyy joku, joka puhuu sen puolesta suurimpana pelastajana koskaan. Hirveän helposti siitä omasta jutusta tulee se kaikista paras, ja muista niistäkin ihan hyviä muttei kuitenkaan yhtä timanttia. Ja hyvä niin.
Koska oma prosessini liittyy elintapojen muutokseen kokonaan, liikkuminen on aivan yhtä keskeissä roolissa kuin syöminenkin. Minulle vasta oikein syömisen ja liikunnan yhdistelmä tuo sen euforian tunteen, johon moni paljon liikkuva viittaa: en oikein osaa nähdä toista ilman toista, ja olen jo pidemmän aikaa huomannut tulevani äkäiseksi ja kärsimättömäksi jos treenaamiseni jää väliin. Semiaktiivisesta liikkumisestani huolimatta olen kerännyt runsaasti ylimääräisiä kiloja.
Salilla käyminen on ollut pääasiallinen liikuntamuotoni viisi vuotta. Aloitin tavanomaisesti, riuhtomalla itseni kipeäksi joka paikasta ja turvautumalla sitten puoliammattilaisen apuun ohjelman luonnissa. Tämä henkilö kävi kanssani perusasiat läpi yhden kerran, otti maksunsa, kiitti kauniisti ja jätti minut oman onneni nojaan. Tulevien vuosien aikana ohjelmani monimutkaistui ja muuttui moneen kertaan, mutta junnasin silti paikoillani. Treenikertoja viikossa tuli kolmesta viiteen, harjoitusten noudattaessa aina samaa rataansa. Alkuun kymmenen minuuttia stepperiä, sitten itse treeniohjelma, ja lopuksi stepperiä. Eikä koskaan venyttelyä. Se katettiin ohjelman luonnin yhteydellä lauseella muista sitten huolehtia sun lihasliikkuvuudesta. Minä nyökyttelin, vaikka en edes tajunnut toisen tarkoittavan venyttelyä.
Sitten elämä vei mennessään vuosiksi, ja treenini oli parhaimmillaankin satunnaista ja melko tavoitteetonta. Viime joulukuussa tajusin, etten pysty katsomaan itseäni peiliin tuntematta suhteetonta inhoa itseäni kohtaan. Olin väsynyt, turvonnut ja pahoinvoiva.
Tämän kevään alussa pystyin viimeinkin toteuttamaan yhden puolikkaan ikuisuushaaveeni, hankin itselleni personal trainerin. Vaikka aluksi hainkin tätä henkilöä avustamaan kaikessa liikkumisessani, niin löytämäni henkilö on keskittynyt pääosin kuntosaliharjoitteluun. Tapasimme aluksi kerran, kävimme tilanteeni läpi ja hetken molemminpuolisen miettimisen jälkeen sovimme harjoittelun aloittamisesta. Seuraavalla viikolla alkoi helvetti.
Olin tietoinen siitä, että alusta tulisi vaikeaa, mutta treenaamisen intensiteetti yllätti yhtä kaikki. Jokaisessa liikkeessä ja toimintatavassa oli korjattavaa. Liikeratojen korjaantuessa ammattilaisen silmän alla oli nieleskeltävä ja otettava lähes kaikista totuista painoista kaksi kolmannesta pois. Ennenkaikkea ohjaavan ja kannustavan ammattilaisen mukana olo tuntui ja näkyi yllättävän nopeasti. Treeni ei ole koskaan tuottanut - ulkoisesti tai sisäisesti - näin hyviä tuloksia. Vaikka ammattilaisen pestaaminen ei ole halpaa, se kannattaa. Ei sekään loputtomiin, mutta kuitenkin.
Ensimmäisten viikkojen aikana tapasimme kaksi tai kolme kertaa viikossa, myöhemmin keväällä frekvenssi tippui yhteen yhteiseen treenikertaan jolla jatketaan tämä syksykin. Viikon kolmas treeni on edessä aivan tuota pikaa, ja samalla tämän 70:n päivän tavoitteiden läpikäyntikin sekä todennäköisimmin uusi treeniohjelmakin. Jännittää, innostaa ja kutkuttaa jo etukäteen, edellisestä yhteisestä treenistä onkin jo hyvä tovi.
Salitreeni on kuitenkin vain osa liikkumista, sillä vaikka se tehokkaana liikuntana toimiikin niin ilman aerobisesta liikkumisesta huolehtimista painon putoaminen ja toisenlainen hyvinvointi jää liiaksi syrjään. Venyttelyllä ja aerobisella treenauksella onkin ollut hävettävän vähän tilaa elämässäni, jota korjaan parhaillaan mitä parhaimmin tavoin. Seuraavaksi siis niistä.
Painokin on pudonnut viikon alusta 1,7 kiloa, josta tietty suurin osa on nestettä ja turvotusta mutta osa kuitenkin sitä itseään. Hymyilyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti