Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko on takana, vaikka jossain vaiheessa ajattelin ettei se lopu koskaan. Tänään tunnelmat ovat varovaisen hyvät, sillä iltapäivän ja illansuun aikana kiusaukset kävellä lähikauppaan ostamaan makeishylly tyhjäksi ovat olleet valtavat. Makeaa on tehnyt mieli jo eilisillasta saakka, aina vain voimistuen. Toistaiseksi jokainen nimeäni huutava suklaa ja salmiakki on jäänyt kääreissään hyllyyn. Vaikka loputtomiin kieltäytyminen ei ehkä ole mahdollista tai toivottavaakaan, on se tässä alussa jotenkin pakollista.

Tämä on ollut melko kevyt mutta tiukkaotteinen aloitusviikko. Takana on kolme salitreenikertaa, pienenpieni pyöräretki, hyötyliikuntaa sekä kävelyä aamuisin ja iltapäivisin. Vaikka tahti hieman kiristyykin jatkossa uimisen ja muun aerobisen myötä, pitäisi noiden lukemien silti pysyä melko ennallaan.

Perjantainen treeni oli silkkaa euforiaa. Vaikka loma on syönyt asioista osansa, tunsin silti pientä ylpeyttä aikaansaannoksistani. Vaikka ne olisivat miten pieniä salin muiden kävijöiden tai hyväkuntoisten mittapuulla, niin ne ovat silti minun. Kävimme treenin jälkeen trainerini kanssa läpi tämän 70:n päiväni tavoitteet, ja sovimme alustavasti jatkoasioista. Kuten arvelin, treenini jakaantuu kolmeen nykyisen kahden sijasta.

Sen sijaan yllätys oli tuleviin viikkoihin liittyvä matalahiilihydraattinen ruokavalioni: ei ole montaakaan päivää kun kirjoitin ajatuksia dieeteistä ja erikoisratkaisuista. Mietittyäni asiaa yön yli suostuin kokeiluun. Katsotaan, mitä se tuo tulleessaan. Siitä tulee työväline jos se tuntuu hyvältä ja toimii, muuten palaan tähän tee-se-itse-syö-järkevästi-ja-kevyesti -otteeseeni.

Henkinen vointi on myös melko käsikkäin kehoni kanssa. En ole mikään ammattiurheilija, rutinoitunut laihduttaja tai fitnessihme, pikemminkin päinvastoin, mutta tunnen hallitsevani itseäni. Katsoessani peiliin näen enemmän toivoa kuin häpeää. Näen juuri nyt enemmän mahdollisuuksia kuin epäonnistumisia, mahdollisuuden muokata itsestäni jotakin uutta. Jos saan kehoni ja syömätottumukseni hallintaani, selätän jotakin joka on ollut minulle ylitsepääsemätöntä viimeiset vuodet.

Minä olen tässä kehossa, ja tiedän mitä pitää tehdä jotta minun on siinä paremmin.