Sanaton

Olen todellakin sanaton. Aloittaessani tätä vasta viikko sitten ajattelin kirjoittavani pääosin maailmalle näkymättömiä sanoja, sellaisia jotka muodostavat muistikirjan vain itselleni. Siksikin Southpawin minulle ojentama palkinto tuli täydellisenä yllätyksenä. Suurkiitos.

En ole blogannut mitään pieneen ikuisuuteen tai juurikaan seurannut blogimaailmaa, muutamaa läheistä poikkeusta lukuun ottamatta. 70:n päivän tarkoitus on tuoda juurikin liikkumisen ja kehonsa tarkastelun eri puolia näkyväksi, avata sitä mitä koen liikkuessani. Mikä on se kantava voima joka vei näihin päiviin, miltä uiminen tuntuu kun ei jaksa ja millaista on salilla kun jokainen voi sinua paremmin. Miltä tuntuu kun hävettää, pelkää näyttävänsä pateettiselta lähes alastomana uimahousuissaan.

Ja miltä tuntuu joka kerran pienesti onnistua, millainen matka se on silloin kun uskaltaa tehdä sen peilaamatta itseään muihin kuin itseensä. Minusta tuntuu, että käsiteltäviä aiheita on tuhat. Ja oikeastaan vain yksi, se miksi liikkuminen ja itsestään huolen pitäminen on niin tärkeää. Ja miksi se on ollut laiminlyötyä viimeiset vuodet.

Palkinnon luonteeseen käsittääkseni kuuluu sen ojentaminen eteenpäin. Blogimaailman tuntemattomuuteni kostautuu tässä pahemman kerran, sillä omat kandidaattini joudun lähes kokonaan etsimään käsin. Suurimpana pettymyksenä on ensimmäisen linkittämäni blogin poistuminen kokonaan. Missä tahansa siis Oi ihana metamorfoosi -blogin kirjoittaja sitten meneekään, niin olisit ollut ensimmäinen palkinnon saaja. Isoista käänteistä ja mutkista muodostuva prosessi voi olla niin monikulmainen, että joskus se vie myös tekstin mennessään.

Mutta asiaan. Palkinnon saavat minun käsieni kautta, kukin omista syistään, seuraavat blogit:

• Kevein askelin ansaitsee palkinnon monestakin syystä. Yksi niistä on kannustaminen polulla eteenpäin, toinen teksti itsessään.
• Kasvukipuja siksi, että suru on käsinkosketeltavaa ja läsnä. Suru on myös tunnetila, jossa muutos on väistämättä edessä. Voimia prosessiin.
• Kaalisoppaa koneeseen sen kattavuuden, energisyyden ja vuolassanaisuuden vuoksi.

Jokaisen palkinnon takana on nyökkäys jatkamisen suuntaan, toteamus siitä ettei kukaan meistä tee mitään yksin mikäli emme sitä halua. Isot ja pienetkin käänteet mahtuvat mukaan.

Hei liikutaan ja liikututaan.