29.7.08

69

Miltei minkä tahansa asian ensimmäinen päivä on aina täynnä odotusta ja intoa, niin eilinenkin. Kuten tavallista, kävelin töihin ja takaisin sekä eilen että tänään. Eilisen täydensi vielä salitreeni, jonka jälkeen olo oli sopivan kiusattu. Häkellyttävää oli huomata, miten taukokuukausi on vaikuttanut lihaskuntoon. Ja se, miten huono aerobinen kuntoni todellisuudessa on.

Jäin eilisen treenin aikana ensimmäistä kertaa vuosiin treenien jälkeen polkemaan stepperiä. Tavoitteeni oli vaatimattomat 15 tai 20 minuuttia, kevyellä tahdilla ja sykkeellä. Pystyin kuuteen minuuttiin. Vaikka treenini olikin jalkapainotteinen, olin silti yllättynyt. Tämä ei ole pohjanoteereus, sitä olisi se etten olisi jaksanut minuuttiakaan.

Vettä kuluu koko ajan riittävästi, kuumuuskin pitää siitä huolen, ja syömiset ovat olleet järkeviä ja maltillisia. En siltikään halua tehdä tästä kaiken syödyn ja liikutun turhan tarkkaa kronikkaa, listaten orjallisesti jokaisen suupalan ja kulutetun kilokalorin. Ruokapäiväkirjalle on paikkansa, ja kenties se päätyy osaksi tätä jos se on tarpeellinen väline.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tuo kuuden minuutin aika tuosta pian paranee. Kehitys on aina niin suurta aloitettaessa! Hyvä niin, kannustaa sitten jaksamaan silloinkin, kun muutoksia ei enää niin nopeasti huomaa...

Onnea koettelemuksissa, tuli heti mieleen Morgan Spurlock ja 30 päivää :)