Aloitan kirjoittamisen maanantaina, 70 päivän tai kymmenen viikon päässä tavoitteestani. Olin ajatellut tämän nimeksi 10 kiloa, mutta se oli onnekseni jo varattu. Tajusin hetken mietittyäni, että oikeastaan se ei edes kunnolla kuvaisi sitä, mitä tavoittelen.
Seuraan näiden tulevien 70 päivän aikana muutosta kehossani pikemminkin kuin pelkkää laihtumista, vaikka se alkuperäinen ajatukseni olikin. Katson, miten pitkälle pääsen itseni muokkaamisessa tästä lähtötilanteestani, ei niinkään lomien jälkeisestä minusta vaan monen asian summasta. Kirjoittaessani tätä olen päälle kolmekymppinen toimistotyöläinen, jolla on aktiivisen liikkujan tausta enemmänkin jossakin todella kaukana kuin lähellä, mutta riittävän paljon niin jotta voi kuvitella sen olevan edelleen minussa läsnä. Tiedän hyvin miten syödä, elää ja liikkua jotta vointini olisi hyvä ja paino pysyy hallinassa. En kuitenkaan elä sen mukaisesti.
Syyt muutokseen ovat moninaiset ja osin tavanomaisetkin. Joskus ruokailun jälkeen minun on tukalaa kumartua sitomaan kengännauhojani. En voi ajatella aloittavani lenkkeilyä juuri nyt, koska rasitus olisi nivelilleni liian kova. Olen alkanut kuorsaamaan. Liian kuumalla minun on erittäin hankala olla. Yli kolmen altaan mitan uiminen on keuhkoilleni liian kova pala, ja jään altaan päähän huohottamaan. En pysty ongelmitta koskettamaan seisaaltaan sormenpäilläni lattiaa. Hetkittäin tunnen häpeää kehostani, vaikken ole kovin runsaasti ylipainoinen.
Onko tilanteeni sitten sama kuin kenen tahansa laihtumista dokumentoivan? En tiedä, enkä tiedä onko sillä loppujen lopuksi niin väliäkään. Haluan tällä dokumentoinnilla osoittaa myös itselleni, että sittenkun-, melkopian- ja ensiviikolla-henkiset lähestymistavat asiaan eivät toimi. Joillekin ihmisille tällaiset asiat loksahtavat kohdalleen itsekseen, joillekin eivät. Kuten kirjoitin, vaikka tiedän kuinka hyvin mitä tehdä, en kuitenkaan toimi niin.
Välineinä seuraavien päivien aikana toimivat jo ennestään tutut ja tavallaan itsestään selvät asiat. Selkeä ruokailurytmi nykyisen syö kun ehdit -mentaliteetin sijaan. Uiminen, salitreenaus ja kävely. Järkevät ruoka-aineet ja annoskoot. Runsas vedenkäyttö. Siinäpä se, pähkinänkuoressa.
Ainoastaan yksi sääntö minulla on. Se, että jatkan tämän kirjoittamista siihen saakka, kunnes otsikon sanelemat 70 päivää ovat täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti