Siirtyminen ennalta vieraasiin ruokailutapoihin on paljon vaikeampaa kuin luulinkaan. Vaikka vähähiilihydraattinen ruokavalio onkin ajatuksena tuttu, olen silti viimeisten päivien aikana törmännyt odottamattomiin ongelmiin.
En yksinkertaisesti tahdo muistaa syödä välipaloja aamu- ja iltapäivisin. Minun pitäisi syödä jotakin pientä (maitorahkaa, raejuustoa tai vastaavaa), mutta se ei tule minulle luontaisesti, kehoni ei kerro että syöminen voisi olla hyvä idea. Minun täytynee fiksata jokin muistutus noihin kohtiin, jotta tajuaisin paremmin.
Eilen ja toissapäivänä ruokarytmini on ollut huonohko, joka on ilmentynyt aina illansuussa nälkänä ja verensokerin madaltumisen aiheuttamana ärsyyntyneisyytenä. Hyvä puoli on kuitenkin se, etten ole lipsahtanut vielä kertaakaan, vaan rytmi on ainoa asia joka on heilunut. Olen silti syönyt likimain oikeita asioita, vain vääriin aikoihin. Silti eilen keho huusi jatkuvasti rasvaa, sokeria, mitävain raskasta tännenytheti.
2 kommenttia:
Sokerinhimo on on kokemukseni kovimmillaan ensimmäiset 3-5 päivää, sen jälkeen et edes muista moisen aineen olemassaoloa :)
Muistathan että vähähiilarisella ruokavaliolla tarvitset proden lisäksi myös jonkin verran rasvaa jotta ruuan kalorimäärä pysyy riittävänä etkä näe nälkää: karpatessa se ei ole tarkoitus.
Oletko kokeillut välipalaksi pähkinöitä tai manteleita? Mulla oli noita omina karppiaiakoina aina taskussa äkillisen heikotuksen varalta. Ihan maapähkinätkin käyvät (13hhg), parhaita (alle 5hhg) ovat hasselpähkinöinät ja mantelit. Erinomaisia välkkäreitä; paljon prodea ja hyviä kasvirasvoja.
Ja taas jaksaa :)
Niin ja vielä toinen juttu. Superjuttu. Leipäjuusto!
Aina hyvä snacksi duunin jääkaappiin. Ja himaan herkuksi jos alkaa herkututtaa: kermalorauksen kanssa hetkeksi uuniin ja päälle sokeritonta hilloa tai marjoja - ah!
Lähetä kommentti